Säätöä, säätöä ja enemmän säätöä

Olipas säätämistä yhden reissun takia. Tosiaan olemme koko perhe menossa Maltalle osittain lomailemaan ja osittain työmatkalle. Mutta vihdoin ja viimein saimme säädettyä reissun niin että pääsemme matkaan kaikki kolme. Sisko ja sen perhe lähtee mukaan ja he hoitavat Konstaa silloin kun minä ja Kimmo molemmat olemme pokeripöydässä. Sattui nimittäin sopivasti, että siskon tytöillä on juuri samaan aikaan syysloma kuin on lähtö Maltalle. Mutta alkuun reissusta ei meinannut tulla mitään. Sillä siskoni oli sitä mieltä että Konsta on liian pieni reissuun, hyvä että Konsta jaksaa olla yhden shoppailureissun hereillä, joka kestää kaksi tuntia niin miten ihmeessä jaksaisi matkustaa koko päivän ihan toiseen maahan. Tiedän tähän vastauksen, ei jaksakaan, mutta silti lähdetään. Tiedän myös sen että matkustuspäivät tulevat olemaan yhtä helvettiä (tai sitten ei) mutta jos ajattelisimme näin, niin emme Kimmon kanssa pääsisi yhdessä pokerireissuille vasta kun Konsta on eskarilainen. Innolla odotan reissua, sillä edellinen ulkomaan pokerireissu minulla taitaa olla San Remo, jos Tallinnaan ei lasketa. San Remossa Konsta oli myös mukana mutta hyvin hyvin pienenä ja masussa. Harmi vaan että Konsta ei tule muistamaan tästä Maltan matkasta mitään, jos hänelle ei kehity supermuistia ja muistaisi asioita joita hän teki vuoden iässä :D Sillä Konsta täyttää yhden vuoden Maltalla, ja kaksi hänen kummiaan sattuu olemaan matkalla minun sisko ja Matias Knaapinen. Täytyy kyllä jollain tapaa viettää myös Konstan ensimmäistä syntymäpäivää siellä, niin on ainakin hänelle valokuvia näyttää sitten isompana. 

Passikuvauksessa tuli kans ongelma, sillä kuvassa ei saa olla sormet suussa, eikä saa pitää suuta auki. Mitä teet kun toiselle tulee hampaita ja hänen on siksi pakko laittaa sormet suuhun ihan kokoajan. Tästä syystä myös kuolan eritys on aika iso haitta ja sitäkään kuvassa ei saisi näkyä. Voitte uskoa miten kauan meni kuvan ottamiseen, eikä siitä silti tullut kuvaajan mielestä täydellistä. Nyt passihakemus on viety ja kuva meni läpi, onneksi. Innolla mutta samalla kauhulla odotan matkaan, ei siinä mitään mutta minun lentopelko yhdistettynä väsyneeseen huutavaan yksivuotiaaseen, niin siinä saattaa olla kanssamatkustajilla kestämistä. Jos minua ajatus hieman ahdistaa niin mitenhän meidän oikeasti käy.

Pääsimme varaamaan matkaa liian myöhään, sillä majoituspaikat tuntuivat kaikki olevan täynnä, sekä lennot. Finnair lentää suorat lennot vielä 19 päivä ja kun olimme varaamassa niin seitsemän paikkaa oli jäljellä (Konstasta ei mene omaa paikkaa kun se lasketaan sylivauvaksi) meitä on siis lähdössä kuusi plus Konsta. Kimmo varasi lentoja, sillä välin minä ja sisko jännitimme mahduimmeko kaikki lennolle. Joudumme tulemaan vaihtolennolla pois. Huh tiukille meni mutta selvittiin… Eli Maltalla nähdäänm jippii jippii jippii *hyppii ilosta ja onnesta*

Kun lennot oli onnistuneesti ostettu, sitten olikin majoituspaikan metsästäminen. Kaikki kolme etsivät majoitusta, aluksi tuntui ettei missään ole tilaa ja kun jossain oli tilaa se ei ollut yhtään mieleinen. Sitten kun löytyi mieleinen se oli liian kaukana Casinosta jne.. Mutta vihdoin löytyi yksi ja varasimme sen. Seuraavana päivänä varauksesta tuli omistajalta sähköpostia "Pahoittelut, mutta hän on tehnyt tuplabuukkauksen joten se asunto ei olekaan vapaana, mutta hänellä on tarjota samasta talosta vähän pienempää huoneistoa." AAAAAAARGH että otti päähän, se toinen olisi ollut niin täydellinen meille, mutta nyt oli tyydyttävä siihen mitä jäljellä on.

Kun kirjoitin postauksen Rodoksen matkasta ja lentopelostani, niin taas sattui ikävä tapahtuma juuri kun olimme varanneet matkan, niin äiti soittaa kertoakseen että hänen veljensä (minun enoni) on nukkunut pois L  Viimeksi kun varasimme Rodoksen matkan, ei mennyt montaa päivää siitä, kun sain kuulla että mummoni on nukkunut pois. Ei tässä uskalla kohta mitään matkoja varata kun tuntuu nuo suru-uutiset tulevan aina heti sen jälkeen. 

Allaolevia maisemia ja etenkin merimaisemaa odotan innolla <3