Gämplääminen

Olen aina pitänyt että pokeri ja gämplääminen ovat kaksi eriasiaa. Tai siis kun on tullut puhetta muiden pelaajien kanssa että yleiskäsitys on että kaikki pelaajat ovat myös gämplereitä! Olen ollut tätä väitettä vastaan, kunnes ennen juhannusta itse sorruin nimenomaan gämpläämiseen. 

Meillä Tampereella on vakio noin 15 hengen pokeriporukka. Pelataan 2-3 kertaa viikossa dealer choicea pienillä panoksilla (meillä taitaa olla 7-8 eri pelivaihtoehtoa jonka luonnollisesti jakaja päättää) no jokatapauksessa ennen juhannusta tämä meidän porukka oli taas pelaamassa, mutta minä ja pari muuta pelaajaa emme päässeet paikan päälle, josta alkoi whatsupissa tiukka keskustelu:

A=Jakaja: Oliko ketään viä tulos?!

Pelaaja 1: (hän on siis ulkomailla) Mä voin flippaa seuraavaan 5kortin omaha käteen 20€, jos sopii näin etänä.

A=Jakaja: Prahas jo?

Pelaaja 1: Eli action:pot,pot,pot

Juu

Minä: Ja mä voin flippaa kuuden kortin omahaan vai pelataanko huppia yks jako etänä ? A jakaa?

Pelaaja 1: käy 

Minä: kuuden kortin?

Pelaaja 1: 2-52 korttia väliltä käy kaikki

Pelaaja 2: (joka on kotonaan) Hoho! Siellähän hulluttelemaan käyntiin!

Minä: No ei kukaan ilmeisesti suostu jakaa. Ookko Pelaaja2 mukana etänä jos joku jakaa?

Pelaaja2: Jos A valvojana ja varojen perijänä ja haltiana ja vielä ehtii niin voin minäkin 20€ juhannus-etäflippiin tulla!

Minä: No niin! Minä, pelaaja1 ja pelaaja2 halutaan kuudenkortin omaha flippi. Voiko joku!?!

Pelaaja 2: Pitäkää A yhden jaon tauko ja hullutellaan

Minä: Valokuvia ja kortit vaan auki!

A=Jakajaka: OK :D

Minä: No niin! Kuvia odotellessa...

Pelaaja 2: Helpoin jako ikinä. Senkun vaan kattelee himasta kuinka kävi. Mä meen niin ohi.

PITKÄ ODOTTELUN JÄLKEEN (3-4min) ALKOI KUVIAKIN TULLA

Pelaaja1 käsikortit

Pelaaja 2 käsikortit

Minun käsikortit

Tähän väliin voitte vain arvailla kuka vie?!?

FLOPPI 

Pelaaja  2: Hyvän näköistä Pelaaja 1 Johtaa

Minä: Millä Järjellä

Pelaaja 2: Kymppi ois kiva

TURNIN JAKAMINEN KESTÄÄ JA KESTÄÄ

Minä: Nyt tais softa kaatua

Pelaaja 2: Jakaja nostattaa jännitystä

Minä: Saako rahat takas jos softa kaatui?

TURN

Minä: Millä Järjellä

Pelaaja1: Hyvä hyvä! Mulle se hitti sit!

Minä: Rouvallako johdat, huh huh !

Paikan päällä oleva pelaajaM: Seffelipuijaa

A=JAKAJA: Riveri on jo jaettu, onko split, Q pelaa, Vai vetääkö iso J riverillä?

Minä: J, PelaajaM Tää o meidän jako, että suffeli vaan sullekin!!

Pelaaja1: Tekisi mieli nauttia jo juhannussimaa!

MITEN KÄY?!?!

RIVERI

A=Jakaja: Pelaaja2 vei! Onnittelut!
Minä: Hyvä!! Miks sun piti herätä tähän jakoon!
Paikan päällä oleva pelaajaM: Kiitos. Oli täälläkin hauskaa pelinne osalta.
Pelaaja 1: Kiitoksia jakajalle
Minä: Toisten kustannuksella se paras nauru :D. Kiitos jakajalle!

Eli minunkin kohdalla tämä väite siis pitää paikkaansa, että pelaajat ovat Gämplereitä, nyt se tuli todistettua !! Mutta mistä se sitten johtuu?! Onko itse pelaaminen myös gämpläämistä ja sen varjolla voi gämplätä mistä vaan? Itse en gämplää muuta kuin Suomen pelit Jääkiekon MM-kisoissa, joka peliin on laitettava vedot, sekä lauantaisin pelaan lottoa, kenokin taitaa olla vetämässä... Mutta juurikaan muuten en gämplää :D

Mitäs te muut gämpläätte; olisi kiva lukea teidän tarinoita aiheesta....

Tallinnaan pelaamaan pokkaa

Eletään toukokuuta 2012. Olimme viikkoja aikaisemmin sopineet että menisimme Tallinnaan pelaamaan joukkuepelinä pokkaa. Meidän joukkue oli niinkin koominen kuin Minä, rakas mieheni Kimmo, minun isäni ja Kimmon isä. Molemmilla meidän isillä oli jonkin verran kokemusta pokerista, tosin enimmäkseen nettipelaamisesta. 

Päivää aikaisemmin meidän isän mansikkatilalla sattuu ja tapahtuu. Tilalla oli käynnissä puusavotta eli omista puista tehdään polttopuuta talven varalle. Oli myöhäinen ilta isä ja hänen metsäkoneen kuljettaja kaveri olivat lopettamassa iltaa, mutta yksi tukki oli siirrettävä vielä tieltä pois. Isä oli liian lähellä tukkia, eikä konetta ohjannut mies huomannut isää… ”AI SAATANA” kuului isäni suusta sillä hän oli jäänyt tukin ja ojanreunan väliin. Metsäkoneenkuljettaja onneksi kuuli isän huudon ja tajusi äkkiä tilanteen ja siirsi tukin nopeasti isän jalan päältä pois. Äitini näki kuinka koneenkuljettaja taluttaa isää. Äiti huusi Villelle, että ”mee nyt herranjestas auttamaan isälle on käynyt huonosti.” Ville meni koneenkuljettajan avuksi. Isä ei voinut yhtään varata jalalleen, joten Ville ja koneen kuljettaja auttoivat isäni sisälle.  Isosiskoni katsoi ikkunasta kun miehet taluttivat isääni sisälle. Ensimmäisenä kaikille oli tullut mieleen, että nyt isä on saanut sydänkohtauksen. Onneksi mitään niin kamalaa ei kuitenkaan ollut tapahtunut. Isä istui tuolille ja katsoi mitä jalalle oli oikein käynyt. Kun isä yritti varata ensimmäistä kertaa kipeälle jalalle, jalka sojotti polvesta aivan väärään suuntaan. Ei auttanut kuin lähteä ensiapuun Kuopioon. Ville lähti viemään isää, matka oli pitkä ja tuskainen. Perille päästyään Ville soittaa minulle, että meidän olisi parempi etsiä huomiselle uusi pelikaveri, sillä isästä ei olisi siihen. WHAT?!? Onneksi isä oli suurin piirtein yhtenä kappaleena, huokaisin sen puolesta helpotuksesta. Mutta mistä tähän hätään saadaan uusi pelaaja meidän tiimiin sillä kello oli jo yli kymmenen illalla. Ei auttanut kuin alkaa kyselemään pelitutuilta olisiko heillä kiinnostusta lähteä Tallinnaan pelaamaa. Muutamat soitot läpi käytyämme tulos oli vihu voittoinen, eli meillä ei ollut uutta pelaajaa. 

Ville soitteli väliaikatietoja; jalka ei ollut ainakaan murtunut mutta nivelsiteet olivat menneet poikki polvesta. Isä sai jalkatuen joka oli kiinnittävä joka aamu jalkaan ja liikuttava kepeillä. Ville sanoi isälle, että et sinä mihinkään Tallinnaan voi lähteä tuossa kunnossa. Isä oli toista mieltä. Ville jatkoi ”Jos voit ajaa autolla tämän yhden kilometrin matkan kotiin, ni sitten annan luvan lähteä.” Niinpä isä otti ja ajoi Villen vaatiman matkan kotipihaan jalalla josta oli juuri nivelsiteet menneet poikki.

Isä soitti minulle lyhyen puhelun ”Ei teidän tarvitse enää etsiä uutta pelaajaa, kyllä minä lähden aamulla teidän matkaan.” Niin isä vaan aamulla lähti ajamaan Kuopion kupeesta Helsinkiin. Kipulääkkeen voimalla hän pääsi perille, ilman sen suurempia vastoinkäymisiä.

Laivaan pääseminen olikin toinen juttu, sillä käytävä ennen laivaan pääsyä on niin julmetun pitkä että isän kädet olivat hapoilla jo puolessa välin käytävää. Isä ei suostunut ottamaan pyörätuolia vaan hän kovapäisenä miehenä halusi itse mennä käytävän alusta loppuun itse. Toki taukoja oli pidettävä aika tiuhaan kun kädet väsyivät. Itse laivamatka meni hyvin kuin sai istua.

Pelipaikalle päästyämme pelaajat oli sijoiteltu kahteen eri tasoon; alakertaan jonne ei päässyt hissillä ja siellä ei ollut vessaa, eikä baaritiskiä ja yläkertaan vessoineen ja baaritiskeineen. Pelipaikkojen arvonnassa me kolme tervejalkaista saimme paikat yläkerrasta kaikkine mukavuuksineen ja ainut rampa arvottiin alakertaan. Isä otti keppinsä ja hyppeli raput alas. Kävin alakerrassa juttelemassa isän kanssa ettei tuossa ollut nyt mitään järkeä, että hän kepeillä ramppaisi rappuja pitkin, niinpä juttelin turnausjohdon kanssa ja minä ja isä saimme vaihtaa paikkoja keskenään.

Turnaus meidän osalta ei päättynyt kovin hyvin, sillä yksi toisen jälkeen tippui ulos pelistä. Kimmo taisi tippua ensimmäisenä, isä heti Kimmon jälkeen, minä heidän perässään ja Kimmon isä sinnitteli mutta hänkin lopulta päätyi katsomoon. Isän jalasta huolimatta reissuhan oli mitä mukavin. Jäimme pelaamaan käteistä ja hassuttelemaan Casinolle. 

Laivamatka kotiinpäin olikin Kimmolle raskas, sillä isän piti ostaa 60-vuotispäivilleen juomat. Isä ei luonnollisestikaan niitä voinut kantaa, joten kantohommat jäivät Kimmolle. J pari viikkoa tästä reissusta saimmekin nauttia laivamatkan tulijaisista isäni 60-vuotis juhlissa.

Sökötonttu oli niin lähellä, mutta niin kaukana…

Löysin iltasanomien sivuilta viime kesän haastattelun, jonka pohjalta nyt teen tämän viikon blogipostauksen.  Käykääpä katselemassa toi pätkä näin ensi alkuun: http://www.iltasanomat.fi/pokeri/art-1288701388853.html

Pokerisanastoa heille, ketkä eivät niin tunne pokeritermejä:

Käkky = Käteispelit

Rebay = Turnauksessa suoritettava pelimerkkien uudelleenosto. Antaa pelaajalle mahdollisuuden ostaa uudelleen sisään turnaukseen tai lisää pelimerkkejä silloin kun pelimerkit ovat vähissä tai kokonaan loppu

Steikkaus = toisten pokerinpelaajien rahoitus voitto-osuutta vastaan

Stäkki = pelaajalla käytettävissä oleva rahasumma tai pelimerkit

Buble = Tilanne jossa pelaajia on jäljellä turnauksessa yksi enemmän kuin palkintosijoja

Bubleboy = Pelaaja joka tippuu turnauksesta viimeisenä ennen palkintosijoja

Tosiaan ensimmäisen sököturnauksen pelasin puolitoista vuotta sitten talvella. Aikaisemmin olin pelannut sököä vain käteispelinä ja minipanoksilla. Olin ottanut töistä vapaata kyseisen viikonlopun ja tarkoitukseni oli mennä kassulle pelaamaan vain käkkyä ja fiilistelemään muiden turnauspelaamista. Kun sököturnauspäivä valkeni, sanoin Kimmolle heti herättyäni että minulle tuli sellainen fiilis, että haluan sökön pelata. Kimmo vastusteli, ettei varmaan kannata, koska kokemusta sökön pelaamisesta minulla oli niin vähäinen ja turnaus voi koitua hyvinkin kalliiksi sillä se oli 200€ rebay. Minä puolestaan toitotin Kimmolle, että tänään on hyvä fiilis ja se voiton tunne. Minun täytyi muutaman kerran räpsytellä ripsiäni ja vakuutella pelitaitojani.  Kimmo lopulta heltyi sanoi, että sillä ”ehdolla” voin mennä sen pelaamaan, jos Knaapinen steikkaa minut Kimmon kanssa puokkiin. Knaapinen oli juonessa heti mukana, eli sain lipun turnaukseen. Lippua hypistellessäni ja hymy korvilla astelin muiden pelaajien joukossa turnausalueelle. En voinut vaan uskoa sitä todeksi, minä tosiaan pelaan SÖKÖN! Ne harvat kerrat kun olin sököä käteisenä pelannut, olin jo ”ihastunut” lajiin.

Rebayaikana tein vain yhden rebayn. Kun aika loppui, minulla oli huomattavasti enemmän merkkejä kuin avgstäkin koko. Edelleen tuossa vaiheessa turnausta oli tunne, että tänään mennään pitkälle. Tuli tauko, tuli toinen tauko ja vihdoin koitti ruokatauko. Ruokatauolla analysoimme poikien (Kimmon ja Matiaksen) kanssa pelattuja käsiä yms. He tsemppasivat minua kovasti ja yrittivät joitain vinkkejä ja pelistrategiaa takoa päähäni. Ruokatauon päättymisen jälkeen pelipöydästä jos toisestakin kuului kovaan äänen ”PLAYER OUT!” Tämä tarkoitti sitä että finaalipöytä oli lähempänä ja lähempänä. Bublevaiheeseen päästyä minulla taisi olla toiseksi pienin stäkki. Minun stäkkini valui niin pieniin, että oli pakko puskea ja sain maksun Ville-Joonakselta (Tampereelta hänkin) Kimmo huusi yleisöstä- ”Vilkku varokin tiputtamasta Metteä tai se muistetaan.” No onneksi ei tarvinnut muistella jälkikäteen muuta kuin, että sain tuplat. Sain siis hengitysvaraa peliini. Tämän tuplauksen jälkeen meni vielä monta tuskaista jakoa ennen kuin bubleboy ratkesi. Vihdoin olimme finaalipöydässä. Se kuinka olin päässyt finaalipöytään asti, vaati hieman tuuriakin. Tässä esimerkki yhdestä kädessä missä tuuri oli puolellani; Tämä kyseinen jako tapahtui juuri ennen ruokataukoa. Minä sain taskuun kutosparin. Naula avaa, minä reissaan, joku muu maksaa (En muista pintakorttia) VP menee allit 8 pinnassa. Minä käyn läpi mielessäni nopeasti pintakortit. VP:n lisäksi jollain muulla oli myös 8 pinnassa, mietin hetken ja sanoin: -”Saatan olla perässä, mutta maksan silti.” Tämä kolmas heppu, jonka pintakorttia en muista meni myös All-in. VP sanoi ennen kuin kortit käännettiin, että maksa vaan sillä sun kutosparilla, mun kasiparia vastaan –Niin maksankin. Kortteja alkoi kääntymään kerta toisensa jälkeen ja naps viimeinen kortti teki minulle parituksen ja näin ollen sain ison läjän merkkejä. Heti viimeisen kortin nähtyään koko kassu kuuli, kun VP kailotti kovaan ääneen -”ON TOI KURKON PERHE PERSEESTÄ!” Tämän huudon jälkeen koko fenniasali repesi nauramaan ja VP poistui tulistuneena paikalta.

  

Finaalipöydässä minulle ei tullut kortin korttia ja valuin taas pieniin. Mutta minun onnekseni joku muu puski ja toiset tippui. Eli lopulta oli vaan mentävä kakkosparilla allit, mutta vastustaja sai isomman parin, tietenkin. Loppusijoitus taisi olla kuudes sija. Kimmo ja Matias olivat hyvin tyytyväisiä että hevonen eli minä olin juossut finaalipöytään saakka. Turnauksen ja rahojen jaon jälkeen Kimmo sanoi minulle -”Pelaa vaan jatkossakin nämä sököturnaukset jos haluat.” Halusinhan minä, heti kesällä uudestaan, Tällä kertaa Kimmo halusi steikata minut yksin turnaukseen ja kannattihan se sillä olin toinen koko turnauksessa. Siitä turnauksesta sen verran voin mainita että kortti kävi ja vedot napsui, oli hemmetin helppo siis pelata. Toinen mikä jäi mieleen, oli se että olin viidennellä kuulla raskaana ja selkäni oli pirun kipeä, että joka tauolla Kimmo kävi levittämässä Icepoweria kauttaaltaan selkääni, että edes jotenkuten pystyin istumaan pelipöydässä.

Tarkoitus olisi mennä nyt lauantaina haastamaan kanssakilpailijat taas sököleikkiin mukaan. Saa nähdä miten likkojen käy. Sillä sököturnauksessa on näkynyt minun lisäkseni ainakin Johanna pelaamassa ja hyvin Johanna onkin menestynyt sököturnauksissa. Voisiko jopa kohta sanoa että naiset pärjää prosentuaalisesti paremmin sökössä kuin miehet ;)

Rahalla saa ja hevosella pääsee

Onko asia oikeasti niin, mitä enemmän sinulla on rahaa, sitä enemmän sinulla on valtaa? Mitä isompi lompakko, niin voit käyttäytyä kuin mikäkin moukka.

Tämän olen niin monta kertaa nähnyt Casinolla ja Pelaamossa käydessäni. Kun istut pöytään niin melkein voit ihmisten eleistä ja käyttäytymisestä päätellä kenellä on rahaa ja kenellä ei. Ne öykkärit ja möykkärit omistavat useimmiten sen isomman lomapakon sisällön. Jossain vaiheessa iltaa se menee siihen että tarjoillaan kaikille ja huudellaan kovaan ääneen että ”Minä tarjoan!” Kiva, että tarjoat, mutta onko se pakko tehdä niin kovaäänisesti, että varmasti se perimmäinenkin nurkka kuulee. Mutta itse en näe optioo kyseiselle tarjoilulle ja toiminnalle. Tarjotaan, koska halutaan näyttää muille kenellä on paalua. Tarjotaan, koska halutaan saada vastustajat humalaan. Tarjotaan, koska halutaan saada itsekin tarjottavia. Jos joku tietää toiminnalle option, niin saa valaista (tyhmää.) Luojan kiitos on niitä poikkeuksiakin!

Kun tarpeeksi monta kierrosta on tarjottu, sitten alkaakin huonosti pelaaminen. Monta esimerkkiä olen nähnyt että ässähailla tai pienellä parilla maksellaan loppuun asti. Sitten kaivetaan lompakosta 200€ seteli ja heilutellaan sitä ”Kyllä näitä riittää!” Tätäkään en ymmärrä. Jos minulla olisi useampi lantti tililläni, niin pelaisinko ja käyttäytyisinkö edellä mainitulla tavalla.

Hyvä esimerkki muutaman viikon takaa: pelasimme 1-1 teksua, pöytään tulee istumaan noin 50- vuotias mies henkilö. Hän tarjoilee juomia yhdelle jos toisellekin, alkaa humaltumaan rajusti. Hän istui minun kanssa samaan aikaan maksimissaan pari kolme tuntia ja sai kulutettua siinä ajassa lähes kuukausipalkan verran rahaa (nuoriso-ohjaajan, lähihoitajan, myyjän, tai vaikkapa puhelinmyyjän kuukausipalkan) ja kyse ei ollut siitä että hänestä olisi vedetty joka kerta ohi. Ei todellakaan. Lähes aina hän oli perässä all in tilanteeseen mentäessä. Iloisin mielin hän näytti häviökäden muille ja hymyssä suin kaiveli lisää kuvetta pöytään. Mielenkiinnosta haluaisin tietää mahtoiko kyseistä miestä harmittaa seuraavana päivänä vai oliko tämä summa oikeasti hänelle vain juomarahaa. Itselle tuli vaan vähän huonokin omatunto asiasta, että kaikki kahdeksan muuta olivat tolpissaan ja ”kyttäsivät” hänen puskuaan. Onko se oikein yhtä pelaajaa kohti, että muut ovat kärppänä ja odottavat milloin hän kaivaa lisää kuvetta pöytään. Onni oli se että rahat kuitenkin jakautui aika tasan, eikä vain yksi voittanut, mutta vain yksi ikävä kyllä hävisi. Loppuillasta en tosin tiedä kääntyikö miehen tuuri, sillä minä lähdin ajoissa nukkumaan. Toki pelit kuolisivat kokonaan jos kaikki olisivat voitollisia pelaajia.

Onko tämä toimintamalli vain suomalaisten? Yritin muistella ulkomaanreissujani, en muista siellä vastaavia tapauksia. Tai sitten ulkomaalaiset ovat vaan hiljaa ja juovat sitä omaa juomaansa. Toki siellä on myös näitä ässähailla maksavia tapauksia, mutta yritän muistella kunnon öykkäri tapausta. Sellaista en muista. Vai olenko käynyt liian vähän ulkomailla pelaamassa.

Tämä oli siis naisen näkökulmasta kirjoitettu, jos joku mies olisi kirjoittanut samasta aiheesta postauksen, niin hänen kirjoitus olisi ollut hieman erilainen. Miehet ja naiset ajattelevat niin erilailla tapahtumista ja asioista.

Nyt en todellakaan halua yleistää ja osoittaa sormella ketään. Suomessa on paljon myös hyvin varakkaita pelaajia, jotka eivät käyttäydy näin.

Rikkaushan se on, että meitä ihmisiä on erilaisia!

Tästä eteenpäin blogini ilmestyy torstaisin vaan ja ainoastaan torstaisin!!!