Pokeripöydässä keskustelujen aiheet vaihtelevat .....

Pahoittelut, että en eilen saanut ladattua blogitekstiä ollenkaan verkkoon. Mutta kun se jäi laittamatta, niin yön aikani minun aihekin muuttui ja kirjoitin uuden tekstin. Ehkä myöhemmin julkaisen sen mikä piti eilen julkaista.

Eilen oli Tampereen Pelaamossa 20€ rebay turnaus. Pöydässäni sattui olemaan pari nuorta kundia (arvioin heidän ikänsä maksimissaan 21-22 vuotiaiksi) Peli oli kivaa ja vielä kivempaa oli keskustella näiden nuorien kundien kanssa vakavissaan. Kävimme siinä muutamassa tunnissa läpikotaisin aina suomalaisia puhuttelevia aiheita kuten VR. Heillä oli järkeviä ajatuksia siitä miten VR saisi lisää asiakkaita kun nykyisellä toiminnallaan he menettävät entisetkin asiakkaat. Sillä nyt VR on poistamassa useita rautatieasemia kokonaan pois käytöstä. Hullua oli jo se että kyseinen yhtiö poisti viimekesänä muutamia asemia, kuten Haukivuoren jossa vanhempani asuvat. En siis pääse kätevästi Konstan kanssa junalla enää vanhemmillani käymään koska siellä ei ole enää asemaa. Vaan joudun hommaaman kyydin joka Pieksämäeltä tai Mikkelistä sitten Haukivuorelle. Molemmista matkaa noin 40km. Ja siskoni asuu Pieksämäellä, joten äitini ei enää pääse kätevästi siskon luokse kyläilemään kun ei ole junaa millä liikkua. Äitini ei siis aja autoa. Kaiken tämän lisäksi että juna-asemia poistuu niin liput kallistuvat. Miksi? Vr:n mukaan siksi, että Vr on ostamassa uusia junia. AAAAARGH mihin (PIIIIIIIIIP) se tarvitsee uusia junia kun nykyisetkin vaunut ovat tyhjillään.

Toinen aihe mistä keskusteltiin pitkään, oli se kun tämä toinen kundeista oli laittanut yli 30 paikkaan työhakemuksen ja yhteenkään paikkaan ei ollut päässyt haastatteluun. Kun vielä pari vuotta sitten kun hän laittoi hakemuksia pääsi keskimäärin joka toiseen paikkaan haastatteluun. Kaiken tämän Suomen taloustilanteen keskellä Suomeen otetaan lähes 500 pakolaista joka ikinen päivä, niin miten meidän suomalaisten työpaikkojen oikeasti käy kun vielä enemmän niihin paikkoihin tulee hakemuksia. Tosin tuo ne pakolaisetkin Suomeen lisää työpaikkoja mutta ei siinä suhteessa mitä pitäisi. Samalla päivittelimme iltasanomien juttua siitä kuinka kesätyöläiset ovat käyttäytyneet työpaikoillaan.

1.       Mitään ei tehdä oma-aloitteisesti

2.       Pomo joutuu aamulla soittelemaan näiden perään ja herättämään ne

3.       Näprätään puhelinta kokoajan

4.       ei katsota silmiin

5.       laiskotellaan

6.       kävellään laahustaen

7.       ei kunnioiteta millään lailla sitä työpaikkaa mihin on päässyt

8.       Loppujen lopuksi kukaan kyseissä artikkelissa olleet nuoret eivät olleet loppuun 

asti työpaikassaan, he saivat joko potkut tai lähtivät itse vapaaehtoisesti

Hei haloo!!! Suomessa on tuhansia ihmisiä ketkä tekisivät mitä vaan saadakseen töitä, sitten tulee tämä huppari kansa ja sotkee omansa ja pahimmassa tapauksen muiden asiat niin etteivät saa töitä kyseistä firmassa. Herätkää nyt nuoriso, ei se isi ole maksamassa teidän laskuja enää kun olette 30-vee!!! Tässä pinta raapaisu meidän eilisiin keskusteluihin. Ei riittäisi blogissa tilaa jos avaisin kaikki tähän ;)

Minä nautin olla sellaisessa pöydässä jossa pääsee keskustelemaan pintaa syvemmältä eikä vaan pokerista jauheta koko iltaa tai sitten että ollaan vaivaantuneen hiljaa, kiitos hyvistä keskusteluista.

Ajanhallinta

Nyt kun olen ollut yli vuoden pois työelämästä, niin kaipuu työelämään on kova. Työelämä tässä yhteydessä ei tarkoita pokerin pelaamista vaan ihan aitoa oikeaa työtä. Mutta jos järjellä miettii, niin ihan vielä minun ei kannata lähteä takaisin työelämään, sillä Konsta on niin avuttoman pieni vielä pärjäämään tuolla päiväkotimaailmassa. Minä jos kuka tiedän mitä päiväkodissa tapahtuu, sillä olen ollut ”aikaisemmassa elämässäni päiväkodintyöntekijä” ja se elämä oli niin armotonta ainakin työntekijän näkökulmasta etten ihan heti halua laittaa lastani sinne, jos haluan ollenkaan. 

Paitsi jos nyt löytyisi sellainen työ josta en voisi kieltäytyä, ottaisin sen kyllä vastaan. Sitten täytyisi vain miettiä tuo Konstan hoito uusiksi. Minulla on toki vakituinentyöpaikka odottamassa, mutta se on iltapainotteista neljä iltaa viikossa ja yksi päivävuoro. Se on aika hankalaa sovittaa perhe-elämän kanssa. Sillä en olisi laittamassa Konstaa juuri koskaan nukkumaan, en olisi huolehtimassa iltapalasta, enkä iltapesuista, en olisi lukemassa iltasatua enkä muutakaan. Pidän kyllä nykyisestä työstäni paljon, mutta pienen lapsen äidille/vanhemmille se olisi liian haastavaa.

Mietitääs, kun palaan töihin, vuorokaudessa on 24 tuntia. Jos lasketaan että kahdeksan tuntia menee töissä plus työmatkat, 8tuntia 45minuuttia, harrastuksiin kuluu kans paljon aikaa sillä ihanne olisi käydä kolme kertaa viikossa pilateksessa yms. pilatestunti kestää 45-0min, sen jälkeen infrapunasaunaan ja matkat päälle. Yksi pilatestunti vie aikaa matkoineen reilu kaksi tuntia. Entä ystävät? Heitä olisi kans kiva päästä välillä näkemään? Saati kauneudenhoito, hieronnat yms, niihinkin saisi uppoamaan tajuttomasti aikaa. Kaikki tämä muu on pois perheeltäni, miten ihmeessä te muut jaatte vuorokauden tunnit niin että ette tunne syyllisyydentunnetta tai ahdistusta siitä ettei aika riitä mihinkään. Untakin tarvitsen vähintään seitsemän tuntia yössä, ihanteellinen olisi kahdeksan tuntia.

Jos haluaa kaiken tämän päälle vielä pelata pokeria, ajanhallinta on jo mahdottomuus! Nyt tarvitsen hyviä käytännöllisiä vinkkejä saada oma kalenteri näyttämään tasaiselta joka suhteen, kun aloitan jossain kohtaan työt! Help me!!!!

Palataas reilu kymmenen vuotta taaksepäin kun minulla oli silloin kans ajanhallinnan kanssa ongelmia. Opiskelin silloin nuoriso-ohjaajaksi viimeistä vuotta. Minulla oli menossa viimeinen työharjoittelujakso, opinnäytetyö oli alkuvaiheessa ja olin saanut ensimmäisen oikean työn. Silloin vuorokausi meni näi:

Klo 6.15 herätys

klo 7.00 työharjoittelupaikalle

klo 15.00 ”oikeaan työhön”

klo 21.30 kotiin, suihkuun ja syömään jotain muuta kuin leipää ja energiajuomaa

klo 22.30-03.00 tein päättötyötä kotona tietokoneella

klo6.15 herätys jne…

Tällä tahdilla mentiin muutama viikko, kunnes yksi aamu heräsin järjettömään vatsakipuun. Nousin ylös sängystä ja pakotin itseni ensimmäiselle työmaalle. Pääsin eteisen lattialle saakka ja lyyhistyin. Työkaveri vei minut kiireen vilkkaasti ensiapuun, sieltä minut passitettiin melkein heti leikkaussaliin, sillä umpisuoleni oli leikattava välittömästi. Sairauslomaa sain neljä viikkoa. Jos itse ei tajua hillitä, niin kroppa tekee sen jossain kohtaa automaattisesti.

Nyt toivon niitä ajanhallinnan käytännönvinkkejä...

Säätöä, säätöä ja enemmän säätöä

Olipas säätämistä yhden reissun takia. Tosiaan olemme koko perhe menossa Maltalle osittain lomailemaan ja osittain työmatkalle. Mutta vihdoin ja viimein saimme säädettyä reissun niin että pääsemme matkaan kaikki kolme. Sisko ja sen perhe lähtee mukaan ja he hoitavat Konstaa silloin kun minä ja Kimmo molemmat olemme pokeripöydässä. Sattui nimittäin sopivasti, että siskon tytöillä on juuri samaan aikaan syysloma kuin on lähtö Maltalle. Mutta alkuun reissusta ei meinannut tulla mitään. Sillä siskoni oli sitä mieltä että Konsta on liian pieni reissuun, hyvä että Konsta jaksaa olla yhden shoppailureissun hereillä, joka kestää kaksi tuntia niin miten ihmeessä jaksaisi matkustaa koko päivän ihan toiseen maahan. Tiedän tähän vastauksen, ei jaksakaan, mutta silti lähdetään. Tiedän myös sen että matkustuspäivät tulevat olemaan yhtä helvettiä (tai sitten ei) mutta jos ajattelisimme näin, niin emme Kimmon kanssa pääsisi yhdessä pokerireissuille vasta kun Konsta on eskarilainen. Innolla odotan reissua, sillä edellinen ulkomaan pokerireissu minulla taitaa olla San Remo, jos Tallinnaan ei lasketa. San Remossa Konsta oli myös mukana mutta hyvin hyvin pienenä ja masussa. Harmi vaan että Konsta ei tule muistamaan tästä Maltan matkasta mitään, jos hänelle ei kehity supermuistia ja muistaisi asioita joita hän teki vuoden iässä :D Sillä Konsta täyttää yhden vuoden Maltalla, ja kaksi hänen kummiaan sattuu olemaan matkalla minun sisko ja Matias Knaapinen. Täytyy kyllä jollain tapaa viettää myös Konstan ensimmäistä syntymäpäivää siellä, niin on ainakin hänelle valokuvia näyttää sitten isompana. 

Passikuvauksessa tuli kans ongelma, sillä kuvassa ei saa olla sormet suussa, eikä saa pitää suuta auki. Mitä teet kun toiselle tulee hampaita ja hänen on siksi pakko laittaa sormet suuhun ihan kokoajan. Tästä syystä myös kuolan eritys on aika iso haitta ja sitäkään kuvassa ei saisi näkyä. Voitte uskoa miten kauan meni kuvan ottamiseen, eikä siitä silti tullut kuvaajan mielestä täydellistä. Nyt passihakemus on viety ja kuva meni läpi, onneksi. Innolla mutta samalla kauhulla odotan matkaan, ei siinä mitään mutta minun lentopelko yhdistettynä väsyneeseen huutavaan yksivuotiaaseen, niin siinä saattaa olla kanssamatkustajilla kestämistä. Jos minua ajatus hieman ahdistaa niin mitenhän meidän oikeasti käy.

Pääsimme varaamaan matkaa liian myöhään, sillä majoituspaikat tuntuivat kaikki olevan täynnä, sekä lennot. Finnair lentää suorat lennot vielä 19 päivä ja kun olimme varaamassa niin seitsemän paikkaa oli jäljellä (Konstasta ei mene omaa paikkaa kun se lasketaan sylivauvaksi) meitä on siis lähdössä kuusi plus Konsta. Kimmo varasi lentoja, sillä välin minä ja sisko jännitimme mahduimmeko kaikki lennolle. Joudumme tulemaan vaihtolennolla pois. Huh tiukille meni mutta selvittiin… Eli Maltalla nähdäänm jippii jippii jippii *hyppii ilosta ja onnesta*

Kun lennot oli onnistuneesti ostettu, sitten olikin majoituspaikan metsästäminen. Kaikki kolme etsivät majoitusta, aluksi tuntui ettei missään ole tilaa ja kun jossain oli tilaa se ei ollut yhtään mieleinen. Sitten kun löytyi mieleinen se oli liian kaukana Casinosta jne.. Mutta vihdoin löytyi yksi ja varasimme sen. Seuraavana päivänä varauksesta tuli omistajalta sähköpostia "Pahoittelut, mutta hän on tehnyt tuplabuukkauksen joten se asunto ei olekaan vapaana, mutta hänellä on tarjota samasta talosta vähän pienempää huoneistoa." AAAAAAARGH että otti päähän, se toinen olisi ollut niin täydellinen meille, mutta nyt oli tyydyttävä siihen mitä jäljellä on.

Kun kirjoitin postauksen Rodoksen matkasta ja lentopelostani, niin taas sattui ikävä tapahtuma juuri kun olimme varanneet matkan, niin äiti soittaa kertoakseen että hänen veljensä (minun enoni) on nukkunut pois L  Viimeksi kun varasimme Rodoksen matkan, ei mennyt montaa päivää siitä, kun sain kuulla että mummoni on nukkunut pois. Ei tässä uskalla kohta mitään matkoja varata kun tuntuu nuo suru-uutiset tulevan aina heti sen jälkeen. 

Allaolevia maisemia ja etenkin merimaisemaa odotan innolla <3