Olipas säätämistä yhden reissun takia. Tosiaan olemme koko
perhe menossa Maltalle osittain lomailemaan ja osittain työmatkalle. Mutta
vihdoin ja viimein saimme säädettyä reissun niin että pääsemme matkaan kaikki
kolme. Sisko ja sen perhe lähtee mukaan ja he hoitavat Konstaa silloin kun
minä ja Kimmo molemmat olemme pokeripöydässä. Sattui nimittäin sopivasti, että
siskon tytöillä on juuri samaan aikaan syysloma kuin on lähtö Maltalle. Mutta
alkuun reissusta ei meinannut tulla mitään. Sillä siskoni oli sitä mieltä että
Konsta on liian pieni reissuun, hyvä että Konsta jaksaa olla yhden shoppailureissun
hereillä, joka kestää kaksi tuntia niin miten ihmeessä jaksaisi matkustaa koko
päivän ihan toiseen maahan. Tiedän tähän vastauksen, ei jaksakaan, mutta silti
lähdetään. Tiedän myös sen että matkustuspäivät tulevat olemaan yhtä helvettiä
(tai sitten ei) mutta jos ajattelisimme näin, niin emme Kimmon kanssa pääsisi
yhdessä pokerireissuille vasta kun Konsta on eskarilainen. Innolla odotan
reissua, sillä edellinen ulkomaan pokerireissu minulla taitaa olla San Remo,
jos Tallinnaan ei lasketa. San Remossa Konsta oli myös mukana mutta hyvin hyvin
pienenä ja masussa. Harmi vaan että Konsta ei tule muistamaan tästä Maltan
matkasta mitään, jos hänelle ei kehity supermuistia ja muistaisi asioita joita
hän teki vuoden iässä :D Sillä Konsta täyttää yhden vuoden Maltalla, ja kaksi
hänen kummiaan sattuu olemaan matkalla minun sisko ja Matias Knaapinen. Täytyy
kyllä jollain tapaa viettää myös Konstan ensimmäistä syntymäpäivää siellä, niin
on ainakin hänelle valokuvia näyttää sitten isompana.
Passikuvauksessa tuli kans ongelma, sillä kuvassa ei saa
olla sormet suussa, eikä saa pitää suuta auki. Mitä teet kun toiselle tulee
hampaita ja hänen on siksi pakko laittaa sormet suuhun ihan kokoajan. Tästä
syystä myös kuolan eritys on aika iso haitta ja sitäkään kuvassa ei saisi
näkyä. Voitte uskoa miten kauan meni kuvan ottamiseen, eikä siitä silti tullut
kuvaajan mielestä täydellistä. Nyt passihakemus on viety ja kuva meni läpi,
onneksi. Innolla mutta samalla kauhulla odotan matkaan, ei siinä mitään mutta
minun lentopelko yhdistettynä väsyneeseen huutavaan yksivuotiaaseen, niin siinä
saattaa olla kanssamatkustajilla kestämistä. Jos minua ajatus hieman ahdistaa
niin mitenhän meidän oikeasti käy.
Pääsimme varaamaan matkaa liian myöhään, sillä
majoituspaikat tuntuivat kaikki olevan täynnä, sekä lennot. Finnair lentää
suorat lennot vielä 19 päivä ja kun olimme varaamassa niin seitsemän paikkaa
oli jäljellä (Konstasta ei mene omaa paikkaa kun se lasketaan sylivauvaksi) meitä
on siis lähdössä kuusi plus Konsta. Kimmo varasi lentoja, sillä välin minä ja
sisko jännitimme mahduimmeko kaikki lennolle. Joudumme tulemaan vaihtolennolla pois. Huh tiukille meni mutta
selvittiin… Eli Maltalla nähdäänm jippii jippii jippii *hyppii ilosta ja
onnesta*
Kun lennot oli onnistuneesti ostettu, sitten olikin majoituspaikan metsästäminen. Kaikki kolme etsivät majoitusta, aluksi tuntui ettei missään ole tilaa ja kun jossain oli tilaa se ei ollut yhtään mieleinen. Sitten kun löytyi mieleinen se oli liian kaukana Casinosta jne.. Mutta vihdoin löytyi yksi ja varasimme sen. Seuraavana päivänä varauksesta tuli omistajalta sähköpostia "Pahoittelut, mutta hän on tehnyt tuplabuukkauksen joten se asunto ei olekaan vapaana, mutta hänellä on tarjota samasta talosta vähän pienempää huoneistoa." AAAAAAARGH että otti päähän, se toinen olisi ollut niin täydellinen meille, mutta nyt oli tyydyttävä siihen mitä jäljellä on.
Kun kirjoitin postauksen Rodoksen matkasta ja
lentopelostani, niin taas sattui ikävä tapahtuma juuri kun olimme varanneet
matkan, niin äiti soittaa kertoakseen että hänen veljensä (minun enoni) on
nukkunut pois L Viimeksi kun varasimme Rodoksen matkan, ei
mennyt montaa päivää siitä, kun sain kuulla että mummoni on nukkunut pois. Ei
tässä uskalla kohta mitään matkoja varata kun tuntuu nuo suru-uutiset tulevan
aina heti sen jälkeen.
Allaolevia maisemia ja etenkin merimaisemaa odotan innolla <3