Pokerilesken elämää VOL 23

Viikko on vierähtänyt siitä kun Kimmo lähti reissuun. Tämä viikko on mennyt entistä hitaammin mitä normaalisti. Osa syy on varmasti se että Konsta tuli kipeäksi, kovaan kuumeeseen ja täällä valvottiin pari yötä sen takia. Sitten minäkin sairastuin flunssaan ja ei oikein mitään jaksanut tehdä, mutta pakko oli hoitaa poikaa vaikka itse olisi miten kipeä. Ei nämä ihmisvauvat oikein pärjää yksin vielä lähes vuodenkaan ikäisenä, toisin se on eläimillä kun osa eläin vauvoista pärjäisi jo muutaman viikon ikäisenä luonnossa.

Mitä Barceloonaan tulee niin, Kimmo on menossa kovaa vauhtia kolmos päivälle, (joka alkaa tänään klo 13 Suomen aikaan) stäkillä 179k ja avg taitaa olla 140k:n pintaan.

Muita suomalaisia mainissa mukana:

Patrik Antonius 265.100 Chips

Aku Joentausta 238.700

Jens Kyllönen 214.000

Kimmo Kurko 179.300

Lauri Varjonen 172.000

Samuli Sipilä 162.000

Aki Virtanen 159.300

Ekku Vanhanen 139.300

Jani Sointula 135.100

Henri Parviainen 70.700

Leo Pietilä 59.600

Jesse Liljegren 56.600

Nämä tiedot Otettu osoitteesta http://uk.pokernews.com/live-reporting/2015-ept-barcelona/main-event/

Mukava nähdä näinkin iso suomalaispelaajia vielä kolmantena päivänä, vielä hauskempaa olis jos sama joukko jatkaa kohti nelos päivää! Täältä lähtee isot tsempit teille jokaiselle!!

Barceloona on ollut taas suomalaisten suosiossa muutenkin sillä, Jani Sointula neljäs EPT Barcelonan €25,500 Single-Day High Rollerissa. Jani nappasi siitä itselleen 320.300€ potin. Onnittelut Janille. Sekä €2k NL Turbo 8handed, turnaus päättyi Ville Mattilan voittoon. Ville Kuittasi itselleen 55.640€ samassa turnauksessa Jussi Nevanlinna oli yhdeksäs ja hän tienasi 5.530€ Onnittelut Villelle ja Jussille. 

Kädet oikein syyhyää päästä mukaan ulkomaille pelailemaan kun lukee täältä kotisohvalta näitä suomalaisten menestystarinoita Barceloonan reissulta. Oottakaas kun Konsta vielä vähän kasvaa niin näette minut taas ulkomaillakin pelaamassa !!

 

Reissuhommia

Tänään on taas se päivä kun rakas mieheni lähti "rapakon taakse" pelamaan. Kimmo suuntaa Barcelonaan ept:hen ja tulee vasta 31.8 takaisin, äkkiä laskettuna  yli kymmenen päivän reissu, se tietää sitä että minun on pärjättävä pikkumiehen kanssa kahdestaan tuo rupeama. Onneksi minun isosisko (Konstan kummitäti) tulee omien lastensa kanssa meille ja taidanpa minäkin suunnata pojan kanssa omien vanhempieni luokse jossain vaiheessa, ettei elämä ala tuntumaan ihan yksinhuoltaja painotteiselta elämältä. Konstalla (meidän pojalla) on sellainen vaihe menossa ettei hän viihdy yksin hetkeäkään eli vessaankaan et voi mennä jos et ota poikaa mukaan. Tämä on kaikin puolin haastava vaihe kun mitään et voi tehdä ilman että poika olisi kainalossa tai ettei hän ole 20cm etäisyydellä. Onni on se, että oma perhe tulee apuun aina kun Kimmo on reissussa. Olisin kieltämättä hieman pulassa ilman heitä. Toki Kimmon vanhemmat auttaisivat myös enemmän mutta he ovat vielä työelämässä kiinni niin se rajoittaa heitä aika paljon. 

Vaikka nämä Kimmon reissut ovat raskaita, niin antaa se myös paljon ja nyt en tarkoita niitä suuria voittoja enkä edes niitä pienimpiäkään. Vaan välillä parisuhde kaipaa sitä että toinen on hetken poissa, sitä arvostaa ihan erilailla taas toista ja suhdetta kun joutuu olemaan erossa toisesta. Se tuo uutta kipinää aina kun toinen palaa pitkän reissun jälkeen kotiin. Aina sitä vaan jännittää kotona Kimmon puolesta miten siellä menee ja jos sattuu niin hyvä tuuri että pääsee kamerapöytään pelaamaan niin aina parempi mulle ;)

Minulla on monia ystäviä jotka ihmettelevät miten ihmeessä jaksan olla yksin Konstan kanssa, pitkien reissujen ajan. Se on vaan pakko ja kuten sanoin onneksi minulla on läheiset välit omiin sisaruksiini ja vanhempiini niin he tulevat kyllä apuun jos tarve vaatii, kaikilla ei ole sitä tukiverkostoa ympärillä ja se on todella sääli. 

Laitan tähän alle Barceloonan aikataulun ja pari linkkiä mistä saattaisi jotain turnausseurantaa löytyä. Nyt on suomalaisten kannalta todella huono tilanne kun Pokerstars ei enää maksa Administerille loistavasta raportoinnista mitään!! Kiitos Administeri näistä vuosista kun jaksoit kiertää ja kirjoittaa mukaansa tempaavia kirjoituksia! Olet vaan niin hyvä työssäsi!

Loppuun vielä kaikille suomalaisille isot tsempit Barcelonaan, teitä lähtee sinne iso porukka!! Pärjätkää nyt taas joku! Barcelona on ollut kyllä suomalaisten palaajien suosiossa turnausmenestyksissä!!! Voin mainita sen verran että 2012 Sahamies oli pääturnauksessa toinen ja Jouhki kolmas. Vuonna 2013 EPT :n pääturnauksessa Pasi Sormunen oli viides ja rakas mieheni oli toinen.

Tunnelmia EPT 2013

 

 Tässä ainakin yksi linkki mistä voi seurata suomalaisten tietä menestykseen 2015

http://www.pokernews.com/live-reporting/

Uusille lukijoille tiedoksi että  Blogini ilmestyy aina torstaisin klo  10-18 välillä!

Todellinen pelkotila

Tänään kirjoitan siis todellisesta esteestä pelaamiseeni. Kirjoitan meidän Rodoksen matkasta niin sen perusteella teidän on helpompi hahmottaa tämä todellinen este. Rodoksen matka oli tarkoitus olla lähes täysin lomamatka, mutta eihän sitä pelaajat osaa täysin olla lomailla niin sovimme että maksimissaan kahtena iltana mennään pelaamaan käkkyä Rodoksen Cassulle.  Eletään vuotta 2013, kun otimme äkkilähdön Rodokselle. Lento oli aamuyön lento ja päätimme ettemme nuku yöllä ollenkaan, vaan lähdemme suoraan bussiin joka lähti Tampereelta noin yhden pintaan yöllä. Katsoimme telkusta pari elokuvaa aikamme kuluksi.  Kun elokuvat loppuivat, niin ohjelmatarjontakin oli siihen aikaan yöstä huono, ainut katsottava ohjelma oli lentoturmatutkinta. Ajattelin että ei se nyt huonommin voi vaikuttaa minun lentämiseen, kun on jo valmiiksi lentopelkoa. Olin siis jo neljänä peräkkäisenä yönä nähnyt painajaisia lennosta. Jakso meni suurin piirtein näin: ”kyseessä oli iso matkustajakone, matkatavarat pakattiin ruumaan, mutta ilmeisesti tavaroissa oli jonkin verran ylipainoa, lento lähti silti vaikka oli ylipainoinen. Nousu meni hyvin, ja osan matkaa lento meni hyvin. Kunnes yht äkkiä lentokone meni ilmassa kahtia. Kahden viimeisen penkkirivin kohdalta. WHAT? Miten kone voi mennä vaan kahtia?!?! Luonnollisestikaan kukaan lennolta ei selvinnyt.” En muista mikä sen kahtia menemisen aiheutti, se ylipaino vai mikä? 

Jäin miettimään lentoturmajaksoa, mietin koko bussimatkan ja aina lentokentälle saakka. Matka oli pitkä ja nyt alkoi väsymys painaa. Kun ihmisiä alettiin ottamaan koneen sisälle, adrenaliini alkoi kehossa virrata ja jännitys sisälläni kasvaa. Menimme viimeisten joukossa lentokoneen sisälle. Jopas sattui, meidän istumapaikat olivat toiseksi viimeisellä penkkirivillä. Lentoturmajaksossahan kone katkesi kahden viimeisen penkkirivin kohdalta. Minulle tuli kamala olo ja tunne etten halua todellakaan lentää tällä koneella. Istuin penkilleni ja tunsin nenässäni oudon hajun, se oli vähän niin kuin bensiinin haju ja se oli viimeinen niitti. Nousin paikaltani, laitoin takin ja repun selkääni ja sanoin Kimmolle etten lennä tällä koneelle. Olin käytävällä ja pyysin Kimmoa nousemaan. Kimmo oli niin väsynyt lähes kaksi vuorokautta valvoneena, ettei hän yksinkertaisesti jaksanut nousta penkistä ylös. Minä vakuutin Kimmolle etten lennä tällä koneella, hän saa lentää yksin jos haluaa, mutta minä en lennä. Saimme luvan lähteä rullaamaan kiitoradalle päin, minä olin vielä tuossa vaiheessa käytävällä takki päällä ja reppu selässä. Kukaan henkilökunnasta ei tullut ohjaamaan minua paikalleni. Tilanne oli ihan mahdoton, kun tajusin ettei minua päästetä enää pois vaikka kuinka haluaisin. Olimme kiitoradan päässä ja odotimme lupaa lähtöön. Joku sisälläni sai minut tajuamaan, jos en mene penkille istumaan, kohta käy huonosti. Juuri kun istahdin omalle penkille, sain turvavyön kiinni, kone sai luvan lähtöön. Minulla oli edelleen tuossa vaiheessa reppuselässä, takki päällä ja puhelin kädessä (päällä sekin.) Puhelimen ehdin juuri sammuttaa kun renkaat olivat ilmassa. Tuskan hiki vaan valui selässäni, puristin kädessä ollutta puhelinta niin lujaa kuin pystyin. Olimme menneet jo jonkun matkaa, turvavyönmerkkivalo sammui, pikkuhiljaa vaimensin puristusotetta puhelimesta ja aloin hengittää normaalisti. sain takin ja repunkin otettua pois päältä.

Kimmo sanoi jälkeenpäin, jos olisimme istuneet edessä tai oven kohdalla, hän olisi lähtenyt pois koneesta. Mutta kun istuimme avain takana ja kone oli iso, niin hän oli yksinkertaisesti niin väsynyt ettei jaksanut nousta. Onneksi hän ei noussut, sillä meillä oli todella onnistunut Rodoksen matka. Jälkeenpäin olen miettinyt syitä mitkä aiheuttivat tämän paniikinomaisen kohtauksen. Yksi syy oli varmasti myös siinä että mummoni oli kuollut vain viikkoa aikaisemmin. Olimme ehtineet juuri varata matkan kun kuulimme suru-uutisen. Olin nukkunut siis viikon jo todella huonosti ja sitten vielä valvoimme puolitoista vuorokautta ennen matkalle lähtöä ja kaiken lisäksi menimme ja katsoimme lentoturmatutkinnan. Tämän kokemuksen jälkeen olen suosiolla jättänyt ne jaksot katsomatta. Minulla on aina ollut lentopelko, mutta koskaan se ei ole yltynyt noin pahaksi. Jos joku tietää miten lentopelkoa lievennetään, otan vinkkejä vastaa. Sillä haluaisin matkustella ja käydä pelaamassa korttia enemmän maailmalla, mutta pelkoni hieman sitä estää. Normaalisti pelkoni ilmenee sydämen tykytyksinä, ahdistavana tunteena ja pakko mielle puristaa jotain käsillään, yleensä Kimmon kättä. Joten kanssa matkustajatkin kärsivät siinä sivussa, sillä siinä tilanteessa käsistäni löytyy melkoinen puristusvoima :D