Facebookista kaikki alkoi!

Sain lukijoilta viisi aihetta tämän päivän postaukseen 1. Kassan hallinta, 2. Mikä on ollut suurin voitto / tappio, 3. Esteet pokerin pelaamiselle, 4. Kuinka olette tavanneet Kimmon kanssa ja 5. Miten vanhemmat suhtautuvat pelaamiseeni". Arpaonni suosi tänään aihetta numero neljä: "Kuinka olette tavanneet Kimmon kanssa?" Jokainen aihe oli hyvä ja varmasti jossain vaiheessa tulen näistä muistakin aiheista kirjoittamaan.

Eletään syyskuuta 2010 ja siihen aikaan Facebook oli hieman erilainen. Jos yhteisiä kavereita oli paljon (yli 20) niin minun etusivulle tuli aina Kimmon profiili ja Facebook kysyi "Tunnetko tämän henkilön Kimmo Kurko, teillä 28 yhteistä kaveria" en päässyt eteenpäin ennen kuin olin sulkenut raksista Kimmon profiilin kokonaan pois. Näin tapahtui viitenä aamuna peräkkäin ja sit mulla meni hermo kun en ikinä päässyt suoraan naamakirjan omaan profiiliini ennen kuin olin Kimmon siitä sulkenut pois. Mua rupes niin paljon ärsyttää että lisäsin Kimmon mun kaveriksi jotta asia korjaantuisi. Kimmo vahvisti minut kaverikseen ja laitoin hänelle sitten yksityisviestin ja kiitin kohteliaasti kaveruudesta. Mutta viestittely ei jäänyt siihen vaan aloimme viestittelemään kymmeniä viestejä päivässä, Kimmo oli tuohon aikaa pokerimatkalla (en muista nyt millään missä) ja sovimme kun hän palaa Suomeen käymme leffassa. 

Asuin siihen aikaan kämppäkaverini Pauliinan kanssa ja kerroin että olen menossa Kimmoa tapamaan kun hän tulee Suomeen. Koitti kyseinen sunnuntai-ilta kun meidän oli tarkoitus mennä leffaan. Yksinkertaisesti en vaan voinut lähteä sinä päivänä ihmisten ilmoille, nimittäin minulla kamala darra, olimme Pauliinan kanssa olleet edellisinä iltana viihteellä ja ilta venyi pitkäksi. Mietimme yhdessä Pauliinan kanssa miten ystävälliseen sävyyn ilmoitan Kimmolle asiasta. Muotoilimme tekstarin yhdessä ja lähetin viestin Kimmolle. Minun onneksi Kimmo ei ollut asiasta millään lailla suivaantunut vaan kuulemma ymmärsi asian hyvin ja pyysi hänen luokseen katsomaan sitä leffaa. No se vaihtoehto kävi minulle, kunhan en joutuisi raahautumaan keskustaan satojen ihmisten väen paljouteen. Leffan jälkeen meillä riitti paljon puhuttavaa, koska yhteisiä tuttuja oli niin paljon ja molemmat pelasivat pokeria. Yhteinen kieli niin sanotusti löytyi heti. Mutta voitte uskoa kuinka kauhuleffan jälkeen oli kiva kävellä yksin pimeässä omalle autolle. Varsinkin minun kun mielikuvitus alkaa laukkaamaan trillerien ja kauhuleffojen jälkeen. :D

Pääsin turvallisesti autolle ja kotiin saakka, eikä mikään mörkö tullut puskasta minua pelottelemaan. Tuosta leffan katseluhetkestä on kulunut siis tänä syksynä viisi vuotta. Kiitos facebook, kaiken hyvän alku ja juuri :)